Junailua Italiassa 2/4: Verona

Missä: Verona | Milloin: 6.4.2015


Kulkureiden tunnari

En ehtisi edes silmää räpäyttää, jos yhtäkkiä pitäisi nimetä paras junamatkalle sopiva biisi: J. Karjalaisen ja Mustien Lasien klassikko Mä meen.

Biisin tunnelmaan kiteytyy kaikki se, mitä junissa rakastan. Ja junissa, jos missä, on sitä jotain. On ollut pienestä pitäen. Lapsena ennätin mummolan matkoilla päästä lättähatunkin kyytiin, mutta todellinen ihastuminen rautateihin syntyi VR:n sinisten pikajunien kyydissä. Niissä oli kerta kaikkiaan jokainen pieni yksityiskohta kunnossa! Kaikki muu oli sinistä paitsi ravintolavaunu, joka puolestaan oli kauttaaltaan kirkuvan punainen. Tosin tupakkavaunutkin saattoivat olla verhoiltu sinisellä, mutta savu ja röökinkatku värjäävät ne muistoissani harmaiksi.

Rautatie-estetiikka oli pikajunissa kohdillaan, ja nuoruusvuosieni sinisiin vaunuihin kiteytyy muutenkin junamatkailuun lähtemättömästi kuuluva reissuromantiikka. Vähät eväät repussa, määränpää missä lie.

Aikuisiällä kiskomatkailumuistoihini kirjattiin uusi luku, kun kuljin työn takia kaksi vuotta Tampereen ja Hämeenlinnan väliä päivittäin junalla. Reissuromantiikka puuttui arkiaamujen junavuoroista, mutta paluuvuoroilla sitä monesti oli, varsinkin perjantaisin, kun juna täyttyi viikonloppulomille päässeistä alokkaista ja muista kotiin palaavista matkalaisista. Ja niinkuin kaikki matkoillaan ikävöivät rakkaitaan.

Nyt Italian reissullamme pääsimme Katrin kanssa todistamaan kiskoilla kulkemisen kuninkuusluokkaa: rataosuus Bergamosta Brescian kautta Veronaan tarjoili hetkittäin niin upeita maisemia, että olisi tehnyt mieli hypätä pois junasta ja jäädä vain ihastelemaan vuoria.

Verona

Saavuimme Veronaan aikataulun mukaisesti, jätimme pakaasit rautatieasemalle säilöön ja jalkauduimme ytimeen.

Aikaa Veronan täydelliseen haltuunottoon oli ruhtinaalliset neljä tuntia, sillä olimme jatkamassa matkaa Venetsiaan vielä samana iltana. Romeon ja Julian kotikaupunki oli kuitenkin niin passelisti junamatkamme varrella, että kaupunkiin oli pakko pistäytyä, vaikkakin vain pariksi tunniksi.

Pikavisiitillä ehdimme haahuilla ympäri vanhankaupungin kujia, pyörähtää Piazza delle Erbellä ja nähdä kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet Arena di Veronan ja Julian parvekkeen. Edellinen on amfiteatteri antiikin Rooman ajoilta ja sillä on ikää kunnioitettavat 2000 vuotta. Jälkimmäinen puolestaan on Veronan tärkeimpiä turistivetonauloja, ja se liittyy Shakespearen klassikkoteokseen suurin piirtein yhtä paljon kuin suomalainen joulupukki liittyy Coca-Cola Companyn lippulaivatuotteeseen.

Ketkujen ketku

Kaikista maailman ketkuista yksi ovelimmista on markkinamies. Siis se kaveri, joka osaa sopivasti värittää tarinoitaan ja heittää sekaan hieman Lapin-lisää, jotta kauppa luistaa liukkaammin.

Veronassa paikallinen markkinamies keksi aikanaan, että Romeon ja Julian fiktiiviset tapahtumapaikat kannattaisi sijoittaa todellisiin osoitteisiin kaupungilla. Näin tehtiin, ja tuon oivalluksen jäljiltä Veronassa on nykyään jos jonkinlaista Romeo ja Julia -aiheista nähtävyyttä aina Romeon talosta Julian hautaan asti.

Kovin yleisömagneetti on kuitenkin Julian talon parveke, jolla Julia tunnusti rakkauttaan Romeota kohtaan. Tai siis Shakespearen näytelmässä tunnusti. Todellisuudessa parveke lisättiin tämän kauniin 1300-luvulla rakennetun talon seinään vasta 1930-luvulla – vuosi sen jälkeen, kun Hollywoodissa tehdyn Romeo and Juliet -leffan myötä turistivirrat Veronaan kasvoivat räjähdysmäisesti.

Mutta kuten aina, markkinamiehen pikku vilppi toimi kuin häkä, ja niinpä Romeon ja Julian jalanjäljissä Veronaan saapuu yhä vuodesta toiseen laumoittain lemmenkipeitä turisteja. Julian talollakin oli porukkaa kuin Movetronin keikalla.

Ei muuten ollut sattumaa, kun aiemmin viittasin siihen, että Julian parveke liittyy Shakespearen näytelmään kuin Coca-Cola joulupukkiin. Harva nimittäin tietää, että suomalainen joulupukki pukeutui alunperin harmaaseen, ei suinkaan punaiseen. Nutun väri muuttui punaiseksi vasta, kun virvoitusjuomajätin markkinamiehet keksivät valjastaa joulupukin oman myyntinsä edistämiseksi ja vaihtoivat pukin kuteisiin brändinsä värit.

Mutta pientä ja viatontahan tuollaisten myynnillisten vippaskonstien käyttö on. Veronaan virtaa turistien mukana massia, ja suomalaiseen joulupöytään kuuluu nykyään 1,5 litran pullo Cokista. Ja kyllähän Napapiirin pukin nuttuun pieni Lapin-lisä sopii!

Raadollisinta markkinamiesten ketkuilu on silloin, kun mennään kunnon kusetuksen puolelle. Kun samainen Coca-Cola Company halusi kasvattaa myyntiään Intiassa, se voiteli ensin paikallisviranomaiset päästäkseen pumppaamaan pohjavedet köyhien asuinalueilta. Sen jälkeen yhtiö kertoi videon muodossa tarinan, jonka mukaan puhtaan juomaveden puute lisää onnellisuutta. (Onneksi ko. tapauksessa paikallinen oikeuslaitos tuli myöhemmin avuksi.)

Mutta se siitä. Suonette muuten anteeksi, että tarinankerrontani harhautui hetkeksi pari askelmaa sivukujille, mutta sellainen on ihmisluonto. Harhautuvainen. Palataanpa takaisin Veronaan ja jatketaan tarinaa.

Huomioita sivukujilta

Myös Veronassa harhauduimme sivukujille. Kun olimme nähneet Arena di Veronan ja turistilaumat, halusimme sivummalle. Kun olimme käyneet Julian talolla, hakeuduimme hiljaisemmille kaduille. Ja kun sitten eksyimme Piazza delle Erbelle, oli jälleen päästävä väljemmille vesille.

Sillä niin on ihmisluonto kaksijakoinen. Välillä on mukava lipua massojen mukana, välillä taas käyskennellä omia polkuja. Verona ja sen pieni vanhakaupunki tarjoavat upeat puitteet niin massaturismille kuin romanttiselle haahuilullekin. Pienet kujat, koristeelliset talot ja Romeon ja Julian traagisen rakkauden henki ovat kaikki kaupungissa läsnä.

On aivan yhdentekevää, mikä on totta ja mikä sepitettä. Jos se uppoaa massoihin, siinä on oltava jotakin. Jos ei uppoaisi, ei markkinamieskään olisi koskaan keksinyt sitä hyödyntää. Ja tuskin mekään olisimme koskaan eksyneet Veronaan. Älä kysy, mikä saa mut lähtemään. En sitä tiedä kovin hyvin aina itsekään.

Veronasta jatkoimme matkaa kohti tarunhohtoista Venetsiaa. Lue seuraavaksi Junailua Italiassa 3/4: Venetsia.

Merkitty: ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.